Heipparallaa mussukat se on partainen panimomestarisetä kun täällä huutelee!

Meillä on ollut erinomaisen vauhdikas vuosi ja ilahduttavasti olette nauttineet ja tarjoilleet tuotteitamme. Minä puolestani olen täällä panimon päässä kehitellyt reseptejä ja prosesseja kohti lopullista muotoaan. Pitkästä kokemuksesta huolimatta tällainen panimon pystyyn pyöräyttäminen on ihan v…tosi iso homma. Laitteet ovat uudet, samoin reseptit. Samaan aikaan on kehitetty koko liiketoimintaa, pidetty perhettä kasassa ja niin edelleen. Lienee selvää että kompromisseilta ei ole vältytty.

Käsityöoluiden kirkastuminen on nimittäin ihan oma maailmansa. Siitä huolimatta että laitteet on huippuluokkaa, tämä prosessi vie oman aikansa. Ja haasteena ei oikeastaan ole se, että aikaa menee, vaan se, että tähän kuluva aika on hyvin hankalasti ennakoitavissa. Ja kun myynti kyselee, milloin seuraava erä valmistuu, ei ole mukavaa pyöritellä käsiä italialaisittain.

Vaikka mieluiten panimomestarin tittelillä operoinkin niin pakko

 

 

on myöntää että kyllähän minussa se insinöörikin asuu. Ja insinöörihän tykkää hallita prosesseja. Ja hengenhaukkojille todettakoon, ettei esimerkiksi Brewdogin, Sierra Nevadan tai Brooklynin oluet sattumalta ole aina laadukkaita, vaan näissä panimoissa tehdään laadun eteen töitä äärimmäisen paljon. Paraskin resepti on helppo sössiä tuotannossa tuhannella eri tavalla. Käsityön leima ei tarkoita minulle sitä että panimomestari on uittanut kättään vierteessä, vaan laadukkaiden raaka-aineiden ja prosessien tuloksena syntyneen oluen moniulotteista makua. Jos saatte joskus mahdollisuuden käydä vaikka Brewdogin labratiloissa, tulette yllättymään tasosta jolla asioita tehdään. Esimerkiksi suomalaisten suurten panimoiden panostukset tähän puoleen ovat huomattavan paljon pienempiä.

No minähän en ole tällä tasolla. Edelleen teen pitkälti kaiken olueen liittyvän itse. Pian on jo rekrytoinnin aika panimonkin puolelle, mutta tänään ainakin tilanne vielä tämä. Prosessit ja reseptit ovat kehittyneet koko ajan. Nyt ollaan sellaisessa pisteessä, että olutpullojemme pohjalla oleva sakka on käytännössä pelkästään hiivaa. Ja hiivahan on yksi oluen pääraaka-aineista, sen sielu ja kaiken hyvän alku ja juuri. Tämä sakka on aiheuttanut hämmennystä ja jopa mielipahaa sekä kuluttajien että baarihenkilökunnan piirissä. Ja siitä pahoitteluni, etten ole tätä tajunnut aiemmin teille kaikille avata.

Tähän väliin huomio, että olette varmaan huomanneet, että esimerkiksi Brooklynin oluet ovat lähes järjestään kristallinkirkkaita ilman minkäänlaisia pohjasakkoja. Tähän meilläkin on pyrkimys, ensi vuoden puolella tulemmekin siirtymään suodattamaan suurimman osan oluistamme. Samalla en kuitenkaan halua tehdä kompromisseja maun suhteen joten prosessin kehitys ottaa sekin oman aikansa.

Siis, pohjalla oleva hiiva ei ehkä ole visuaalisesti miellyttävää, mutta itse asiassa oluelle se on hyvästä. Itse en sitä lasiin asti kaataisi (paitsi vehnäoluissa) mutta en myöskään pullon kuntoa epäile jos sen pohjalla on hiivaa. Hiiva varmistaa, että oluessa ei ole happea ja sen, että mikään muu mikro-organismi ole päässyt juhlimaan oluellasi. Siksi toivonkin, että nautit oluesi tyytyväisenä vaikka pohjalla sakkaa olisikin! Jos oluen kunto kuitenkin epäilyttää niin olehan meihin yhteydessä, laatu on meille sydämen asia!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *